Nordwest I

Tyyppi : Folkkari
Valmistettu : 1946
Lippukunnalla : 1964-1976
Pituus : 7,64 m / 25 ft
Vesilinjan pituus : 6,00 m
Leveys : 2,20 m
Syväys : 1,2 m
Uppouma : 2,15 tn
Purje pinta-ala : 24 m2
Moottori : Ei
Ohjaajatodistusvaatimus : S (Saaristomeri)


Historia

Ensimmäinen purjevene hankittiin keväällä 1964. Raision seurakunnan kirkkovaltuusto myönsi vuodelle 27.12.1964 siirtomäärärahan purjeveneen hankintaan. Määräraha myönnettiin budjettikäsittelyn jälkeen kirkkoherra Veli Heimosen myötävaikutuksella. Määräraha asetettiin siten että jos sopivaa venettä ei vuonna 1964 olisi löytynyt, olisi määräraha ollut käytettävissä edelleen seuraavana vuonna.

Partiojohtajat Rainer Pentti, Matti Suominen ja Keijo Kujanpää saivat tehtäväkseen hankinnan toteuttamisen. Tavoitteeksi asetettiin keväällä suurempi matkapurjevene tai entinen kalastajavene, johon mahtuisi ainakin 6 poikaa. Eräänä vaihtoehtona mietittiin Boren pelastusveneestä rikattavaa alusta. Esimerkkinä sille oli Puhurin Poikien Pyhämaalaisesta kalastusveneestä tehty s/y Kokko. Ajatuksesta luovuttiin suuren työmäärän (köli, kansirakenne, takila) ja epämääräisen lopputuloksen takia.

Miehet kävivät usein Hirvensalon telakalla katselemassa veneitä. Telakan omistajan vihjeen perusteella löytyi venetelakalta myytävänä kansanvene s/y Nord-west. Veneen omistaja hankolainen johtaja Kurt Wasström laski myyntihintaa 5000 markasta 3000 markkaan kuultuaan veneen tulevan partiolaisten koulutuskäyttöön. Hän oli itsekin entinen partiopoika.

Ensimmäisessä Nord-westissä oli kahdet puuvillapurjeet sekä spinaakkeri. Ilman spinaakkeria purjepinta-ala oli 24 neliömetriä . Puuvillapurjeiden kestoksi arvioitiin 6 beaufordia. Muita varusteita olivat pelastuskorkkiliivit, radiopuhelin ja kompassi. Veneen rekisterinumero oli L 24 ja se oli valmistettu vuonna 1946. Vene makasi hieman vasemmalle kallistuneena, koska sen toinen kylki oli viitisen senttiä pitempi kuin toinen. Tästä syystä alusta ei oltu hyväksytty kansanvenerekisteriin. Veneen viralliset mitat olivat: pituus 7.64 metriä , vesilinjan pituus 6.00 metriä, leveys 2.10 metriä, syväys 1.20 metriä. Köliin oli valettu rautaa 1000 kg ja veneen uppoumaksi merkittiin 2.15 tonnia. Rakennusvaiheessa kansirakenteessa oli käytetty galvanoituja nauloja, jotka ajan kuluessa ruostuivat.

Vene kunnostettiin heti vesillelaskukuntoon ja purjehdittiin kotisatamaan Raision Hahdenniemeen. Etukäteen oli venettä varten hankittu sinne oma poiju. Hahdenniemen vihkitilaisuus kaupungin leirintä- ja virkistysalueeksi pidettiin elokuussa 1964. Kansanveneenä s/y Nord-west soveltui saaristomerelle ja pisimmät matkat tehtiin Maarianhaminaan. Ensimmäisenä vuonna pisin matka ulottui Nauvoon ja muuten purjehdittiin Airistolla sekä Luonnonmaan ympäri. Vene kiinnosti poikia sillä ensimmäisenä purjehduskautena kaikki lippukunnan viisi vartiota ja vanhempainneuvosto osallistuivat purjehduksille.

Veneen suurin kertapurjehdusmiehistö oli 1+7 ja pienin 1+2. Vaatimuksena purjehdukselle pääsemiseksi oli meripartiolaisen kolmannen luokan suoritus. Riittävän päteviä miehistön jäseniä oli lippukunnassa kaksitoista. Muutamalla lippukunnanjohtajalla oli jonkin verran kokemusta purjehduksesta omien purjeveneittensä kautta. Lisäksi luutnantti Hannuniemi oli talvisin antanut meripartio-osastolle merenkulkukoulutusta. Veneen päälliköltä vaadittiin pätevyys saaristomerelle.

Suomen partiopoikajärjestön alusrekisteriin alus merkittiin numerolla 126. Tuohon aikaan alueen lippukunnilla oli käytössä viisi omaa purjevenettä ja kymmenkunta omaa moottorialusta. Turun Partiosissit olivat hankkineet s/y Merisissin 1950, Puhurin Pojilla oli s/y Meriakka, nykyisin maapartiotoimintaan keskittyneillä Salon leiriveikoilla oli s/y Saaristo ja Kuusiston Linnanyrjänät olivat hankkineet vuonna 1964 käyttöönsä pienen purjeveneen.

Vuonna 1965 veneeseen hankittiin kumivene. Vasta kesäksi 1975 veneeseen hankittiin oma perämoottori. Sitä ennen oli pitemmillä matkoilla ollut lainassa perämoottoreita, jotka kiinnitettiin Tomin tekemään rautakehikkoon. Kehikko oli ensimmäisen kerran käytössä elokuussa 1965 matkapurjehduksella Maarianhaminaan. Mukana olivat kaikki piirin veneenohjaajakurssin käyneet Merisudet ja laidat vain pullistelivat kahdeksan matkustajan voimasta.

Kesäksi 1969 johtajaneuvosto päätti hankkia veneeseen uudet purjeet kuluneiden isopurjeen ja fokan tilalle. Vanhempi fokka leikattiin pienemmäksi. Samassa yhteydessä keskusteltiin lippukunnan toiminnan siirtämisestä meripartiotoimintaan tulevaisuudessa kokonaan. Lippukunnassa oli pienessä toiminnan lamassa huomattu että jos venettä ei olisi, niin johtajia olisi vielä vähemmän. Toisaalta vartioikäiset kokivat että venetoimintaan käytettiin iso osa määrärahoista. Tämä oli tulkintaasia sillä esimerkiksi vuoden 1968 kuluista 28% meni veneen huoltoon, vakuutuksiin, radiolupiin, laiturimaksuihin ja kipparikursseihin.

Vuonna 1969 lippukunnan kesäleiri järjestettiin matkapurjehduksena. Purjehdus tapahtui neljässä ryhmässä ja kukin ryhmä liikkui merellä nelisen vuorokautta. Kesällä 1973 käytiin tervehtimässä Satahankaleiriä Bänössä. Pisin matkapurjehdus tehtiin kesällä 1974, kun s/y Nord-west kiersi Ahvenanmaan. Venettä säilytettiin talvisin Luonnonmaan telakalla. Kun Tomi kuoli tapaturmaisesti, jäi lippukunnalta huolehtimatta telakkapaikan vuosimaksu ja telakointipaikka oli poistua lippukunnalta.


Pohjoismainen kansanvene

  Pohjoismainen kansanvene (folkbåt eli tuttavallisesti folkkari) on yli viisikymmentä vuotta vanha yksityyppiluokka. Kansanveneen suosio perustuu paljolti sen merikelpoisuuteen, käsittelemisen suhteelliseen helppouteen ja vireään kilpailutoimintaan luokan piirissä. Kaksi ensimmäistä seikkaa takaavat sen suosion perhe- ja retkiveneenä ja viimeksi mainittu puolestaan luokan haastavuuden myös vaativamman purjehtijan kannalta. Jotkut tosin saattavat olla sitä mieltä, että folkkarin sisätilat ja varustetaso ovat aivan riittämättömät nykyaikaisen perhepurjehtijan tarpeisiin, mutta tällaisten ihmisten mielestä venessä pitäisi kaiketi olla kaikki ne mukavuudet, mitkä kotonakin. Jos veneessä pitää olla televisio tai vesisänky, niin kyllä on purjehduksesta jo kauas tultu...


Luokan historiaa

Kansanvene on saanut alkunsa Skandinaavisen Purjehtijaliiton vuonna 1941 julistamasta suunnittelukilpailusta. Suunnittelukilpailu tuotti 59 ehdotusta, joista yksikään ei sellaisenaan vastannut asetettuja odotuksia. Kilpailun ensimmäistä palkintoa ei lainkaan jaettu, ja kilpailulautakunta päätti teettää lopulliset piirustukset II ja III palkinnon saaneiden töiden pohjalta. Suunnittelutyö annettiin göteborgilaiselle insinöörille Tord Sundénille. Lopputuloksena oli paitsi Kansanveneen piirustukset, myös vuosikymmeniä kestänyt lihava riita tekijänoikeuksista. Ratkaisuun päästiin lopulta ja nykyisin piirustuksissa on Sundénin nimi, mutta Skandinaavinen Purjehtijaliitto omistaa niiden oikeudet.

Ensimmäinen Kansanvene (S-1) laskettiin vesille Göteborgissa huhtikuussa 1942, ja jo saman vuoden heinäkuussa valmistui Porvoossa Suomen ensimmäinen folkkari, Lill-Inga (L-1). Sotaa seuranneista taloudellisesti vaikeista ajoista huolimatta rekisterissä oli Suomessa vuonna 1948 jo 80 venettä. Sadannen veneen raja rikottiin 1951 ja kahdessadas valmistui 1965, tällöin (tarkkaan ottaen vuonna -66) Ruotsissa yllettiin jo 1000 kansanveneen määrään. Ensimmäiset viralliset SM-kilpailut järjestettiin 1967 ja ensimmäinen Ruotsi-Suomi maaottelu puolestaan vuonna 1970. Lasikuitu hyväksyttiin Kansanveneen materiaaliksi vuonna 1976 ja siitä lähtien ovat puu- ja muovifolkkarit kilpailleet varsin tasaväkisesti samassa luokassa. Suomen kolmassadas Kansanvene laskettiin vesille 1980. Vuoden 1996 lopulla oli Suomen Kansanveneliiton jäsenrekisterin suurin purjenumero L-349, mikä ei suinkaan tarkoita, että veneitä olisi näin paljon. Veneitä on vuosien saatossa sekä tuhoutunut että myyty ulkomaille. Toisaalta kaikki Kansanveneet eivät ole Kansanveneliiton jäseniä, joten kaikki purjehduskuntoiset veneet eivät tässä rekisterissä näy (kuten eivät näy SPL:n rekisterissäkään). Vuoden -96 lopulla Kansanveneliiton rekisterissä oli kaikkiaan 123 venettä, samana vuonna Suomen Purjehtijaliiton rekisterissä oli 137 Kansanvenettä. Maailmassa kansanveneitä on noin 4000, pääasiassa Ruotsissa, Tanskassa, Saksassa, Suomessa ja Yhdysvalloissa.